25. marraskuuta 2012

Rakkaudesta, kuolemasta ja inhimillisyydestä

Olin ajatellut, etten lukisi yhtäkään arvostelua Helsingin Kaupunginteatterin Hamletista, saatikka taustaa Shakespearen alkuperäisestä näytelmästä ennen oman blogimerkintäni kirjoittamista. No, päädyin kuitenkin selaamaan läpi yhden katsojakommentin, erään kulttuuritoimittajan mietteet sekä lyhyen pätkän Wikipedia-sivua, ja vaikka ne hieman antoivatkin uusia näkökulmia kokemukseeni, niin oma tekstini tulee siltikin sisältämään enemmän tai hieman vähemmän maalailevia ajatelmia Hamlet-neitsyen näkökulmasta sekä mietelmiä teatterista yleensäkin. Voin kuitenkin näin heti alkuun sanoa, että tämä produktio sykäytti minua täysin uudenlaisella tavalla, suosittelen kaikille sen kokemista ja yritän parhaani mukaan saada kaiken tämän ajatustulvan ulos mahdollisimman järkevällä tavalla. Vaikka no, miten sitä voisikaan täysin järkevästi kuvailla esitystä, joka leikittelee hulluuden rajamailla?

Esko Salminen (Claudius) ja Eero Aho (Hamlet) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
William Shakespeare
Hamlet

Suomennos: Veijo Meri
Ohjaus: Kari Heiskanen
Lavastus: Antti Mattila
Puvut: Sari Salmela
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov
Naamiointi: Anne Gorlewski-Leino ja Jutta Kainulainen
Kampaukset: Anu Laaksonen

Rooleissa:

Hamlet: Eero Aho
Claudius: Esko Salminen
Gertrude: Tiia Louste
Polonius: Asko Sarkola
Ofelia: Anna-Maija Tuokko
Cornelius, Patologi: Kirsi Karlenius
Osric: Jouko Klemettilä
Marcellus, Kapteeni: Antti Laukkarinen
Horatio: Kari Mattila
Laertes: Tommi Rantamäki
Rosencrantz, Fortinbras: Valtteri Tuominen
Gyldenstern, Sotilas: Sami Uotila
Patologi, Näyttelijä: Eija Vilpas
Aave, näyttelijä Oidipuksen roolissa: Tom Wentzel
Barnardo: Unto Nuora
Francisco: Petrus Kähkönen

Muusikot: Tommi Lindell, Yrjänä Sauros ja Petrus Kähkönen

Tommi Rantamäki (Laertes) ja Tiia Louste (Gertrude) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
Hamlet on kenties William Shakespearen tunnetuin näytelmä, jonka "ollako vai eikö olla"-fraasiin törmää jossain vaiheessa elämää väkisinkin. Siinäpä olikin kutakuinkin kaikki tietämykseni ennen viime viikkoista tiedotustilaisuutta sekä keskiviikkoista ensi-iltaa. Jonkin verran olin myös törmännyt englanninkielisiin tekstinpätkiin Emilie Autumnin Opheliac-levyn kautta ja samalla Ofelia-hahmon (Anna-Maija Tuokko) kohtalo oli jo etukäteen tiedossa, mutta juonesta kokonaisuudessaan minulla ei ollut hajuakaan. Tiedotustilaisuuden jälkeen tiesin odottaa modernisuuden ja perinteiden sekoitusta, mutta en olisi ikinä uskonut, että Kari Heiskasen visio hyödyntäisi niin paljon erilaisia teatterin tekemisen muotoja. Olin siitä hyvin iloinen, sillä vihdoin ja viimein sain konkreettisesti kokea, miltä tuntuu katsoa nykyaikaista ja päällisin puolin astetta monitulkintaisempaa näytelmää. Ei Heiskasen Hamletin ymmärtämiseen tarvitse kuitenkaan olla mikään kulttuurihifistelijä, vaan uskon, että esityksestä nauttivat kaikenlaisesta teatterista pitävät ihmiset, eivät siis pelkästään vaihtoehtoisuudella leikittelevän materiaalin ystävät, jollainen minä taidan näemmä olla.

Unto Nuora, Eija Vilpas, Petrus Kähkönen, Anna-Maija Tuokko (Ofelia), Eero Aho (Hamlet) ja Sami Uotila (Gyldenstern) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
Lyhyemmän kaavan mukaan tiivistettynä Hamlet on tarina Tanskan kuningasperheessä sattuneesta kuolemantapauksesta, joka sysää kuolleen kuninkaan pojan Hamletin (Eero Aho) ristitetkelle kostaakseen isänsä poismenon. Tämä taas pistää liikkeelle tapahtumien ketjun, josta joutuu kärsimään yksi jos toinenkin Hamletin lähipiiristä. Kuten jo aiemmin mainitsin, Kaupunginteatterin produktio hyödyntää vahvasti sekä teatterin perinteitä että sen nykyaikaisia olomuotojaan. Teksti oli sekoitus puhekieltä sekä Shakespearen aikaa lähempänä olevaa ilmaisua ja näiden kahden vastakohdan vuorottelu kuulosti korvaani varsin soljuvalta. Osa haastavammista kielikuvista meni minulta luultavasti täysin ohi katseeni harhaillessa pitkin lavan tapahtumien yksityiskohtia, mutta suurimman osan ajasta kuuntelin vanhahtavia sananvaihdoksia mielenkiinnolla ja mietiskelin, että kyllä puhe voikin olla kaunista. Perinteisyyttä rikottiin myös lavan käytöllä, sillä frontaalin katselukokemuksen lisäksi yleisö sai vilkuilla sivuilleenkin osan kohtauksista tapahtuessa katsomon puolella. Tulimme osaksi esitystä ja muutaman kerran, kun näyttelijät puhuttelivat katsojia suoraan ja heidän istuessaan lavan edessä tuoleilla rivissä, vain tuijottaen meitä täysin hiljaa tovin jos toisenkin, aloin pohtimaan omaa rooliani näytelmästä syntyvän kokonaiskokemuksen kannalta. Kun lavalta sinkoutui valtavia energiamääriä, vierustoverini kommentoi ääneen hämmästystään ja peitti korvansa, synnyttäen täten vastavuoroisuutta, josta näyttelemisessä loppujen lopuksi on kysymys: Johonkin ihmiseen tai asiaan reagoimisesta. Tämä produktio temmelsi kaikella tapaa pitkin erilaisia teatterin traditioita, käyttäen niitä välillä tosissaan ja välillä taas täysin irvaillen, mikä tuntui erityisen suuresti viihdyttävän kanssatovereitani. Mikäs sen kutkuttavampaa, kun Eero Aho sanoo ääneen kaiken sen, kesken hahmonsa mukaan nimetyn ja mitä suurimpia perinteitä omaavan näytelmän tiimellyksen, mikä minuakin on välillä huvittanut katsoessani esityksiä.

Anna-Maija Tuokko (Ofelia) ja Asko Sarkola (Polonius) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
Hamletin näyttelijäntyö miellytti minua suuresti. Eero Ahon työskentely nimiroolissa oli suorastaan huikeaa seurattavaa ja suoritus oli ehdottomasti kaikella tapaa yksi vahvimmista, mitä olen teatterissa päässyt näkemään! Ahon kepeä liikkuminen maanisuuden ja depressiivisyyden välillä oli hyvällä tavalla hengästyttävää, ja luulen, että vaikka hän olisikin vetänyt hulluutta ilmentävät kohtauksensa vieläkin enemmän yli, niin olisin silti joka tapauksessa itsekseni todennut, että juuri tuollainen Hamletin kuuluukin olla. Tiia Lousteen Gertrude oli herkullisen syntinen ja oli mielenkiintoista seurata hahmon tasapainoittelua äitiyden, rakkauden sekä maallisuuden kiemuroissa. Anna-Maija Tuokko oli myös äärimmäisen uskottava eläytyessään Ofelian tarinaan viattomuudesta ja sen menettämisestä. Voisin jatkaa näyttelijälistausta vaikka kuinka pitkään, sillä pidin todella paljon suurimmasta osasta lavalla olleista ihmisistä ja loputkin vetivät roolinsa oikein mainiosti, mutta viimeisenä on kuitenkin vielä pakko nostaa esiin Asko Sarkola, jonka persoonallinen näyttelemisen tyyli puki täydellisesti Poloniusta!

Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
Kaupunginteatterin suuren näyttämön valtava koko jaksaa yllättää minut joka ikinen kerta ja on aina mielenkiintoista nähdä, miten esitysten lavatekniset puolet siinä tilan määrässä on toteutettu. Voisin veikata, että tämän produktion yleisilme eroaa valtavasti suurimmasta osasta muista Hamleteista, mutta minua se ainakin miellytti kovasti kaikessa synkkyydessään. Lavaa hallinnut talon julkisivu toimi mielenkiintoisena taustana tarinalle ja oli mahtavaa, että se toimi myös näyttelemisen areenana kerroksissa olleiden asuntojen kautta. Yleensäkin ottaen Antti Mattilan lavastussuunnittelu tarjosi oivat puitteet kohtauksille ja vaikka tietyllä tapaa sitä voisi paikoin pitää visuaalisesti minimalistisena, niin symboliikkaa oltiin silti saatu mahdutettua mukaan paljonkin. Esimerkiksi ruumishuoneen sijainti asuntojen sekä kuningattaren sängyn näköpiirissä korosti hienolla tavalla syntymän, elämän ja kuoleman rinnakkain kulkemista. Eradj Nazimovin äänisuunnittelu tuki hyvin lavan tapahtumia ja tarjosi niin pelästymisen, kauneuden kuin huvittavuudenkin hetkiä. Paikoin äänenvoimakkuus tuntui olleen suhteellisen kovalla, mutta toisaalta se kieltämättä vahvisti efektien tehokkuutta yleisön joukossa. Mika Ijäksen valosuunnittelu pisti hyvällä tavalla silmään erityisesti Conzagon murhan aikana, joka oli todella upea kaikessa moniaistillisuudessaan. Ja kuka ikinä suunnittelikaan kyseisen kohtauksen koreografian, niin suuren suuri kiitos ja kumarrus upeasta työstä!

Eero Aho (Hamlet) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer
Minulle Kari Heiskasen tulkinta Hamletista oli suorastaan virkistävä, vaikka en tosissaan alkuperäistä teosta niin hyvin tunnekaan. Esitys pisti miettimään asioita ja antoi niihin vastauksiakin, mutta jätti myös paljon katsojan tulkinnan varaan. Itse olen ajan myötä oppinut nauttimaan siitä, ettei kaikkea voi tietää teatterista poistuessaan, mutta tällä kertaa koin, että ymmärsin paljonkin, vaikka sitten omalla tavallani. Ymmärrän myös, miksi Hamlet on ollut suosittu jo vuosisatojen ajan ja miksi se on kasvanut vahvaksi osaksi länsimaista kulttuuria. Näytelmä sisältää niin paljon perusteellisen inhimillisiä asioita, etteivät ne mihinkään katoa, vaikka aikaa kuluisikin ja ihmiskunta menisi eteenpäin kehityksessään. Osa näistä asioista on sellaisia, mitä pidetään epäpyhinä ja likaisina varsinkin nykyaikana, kuten kostoa ja eläimellisyyttä, mutta jossain sisimmissämme meissä kaikissa asuu edelleen se alkukantainen ruumiillisuus, jota ohjaavat yhtä lailla vaistot ja tunteet, kuten muitakin tämän maailman olentoja. Hamletin kautta voi siis pohtia henkevyyden ja alhaisuuden rajoja, ja sitä, että onko edes mahdollista saavuttaa sitä yli-inhimillistä keveyttä, mihin monet tuntuvat pyrkivän niin hyvässä kuin pahassakin.

Eero Aho (Hamlet) ja Tommi Rantamäki (Laertes) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri) © Stefan Bremer

15. marraskuuta 2012

Hamletin lumoissa.

Sain tänään kokea jotain täysin ennenkuulumatonta: Pääsin osallistumaan ihan ihkaoikeaan tiedotustilaisuuteen! Kyseessä oli Helsingin Kaupunginteatterin tulevan Hamlet-näytelmän ensimaistiaiset median edustajille ja mitä nyt armottomalta valokuvaamiseltani ehdin lavan tapahtumia seuraamaan (en näköjään pysty tekemään kahta asiaa samaan aikaan), niin sanoisin, että on kyllä tulossa mielenkiintoinen ja hieno produktio kaikella tapaa! Teen tarkemman arvion itse esityksestä ensi-illan jälkeen, mutta nyt haluan jakaa teidän kanssanne osan tämänpäiväisestä kuvasaldostani:

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittämään.
Esko Salminen (Claudius) ja Tiia Louste (Gertrude) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Etualalla Kirsi Karlenius (Cornelius) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Tommi Rantamäki (Laertes) ja Asko Sarkola (Polonius) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Esko Salminen ja Tiia Louste // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Esko Salminen ja Tiia Louste // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Tiia Louste // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eero Aho (Hamlet) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Esko Salminen, Eero Aho ja Tiia Louste // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Tiia Louste ja Eero Aho // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eero Aho ja Anna-Maija Tuokko (Ofelia) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Anna-Maija Tuokko ja Eero Aho // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eero Aho ja Anna-Maija Tuokko // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Anna-Maija Tuokko ja Tommi Rantamäki // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Ohjaaja Kari Heiskanen
Heiskanen kertomassa Hamletin taustoista.
Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Esko Salminen ja Eero Aho // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eija Vilpas ja Tiia Louste // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Esko Salminen // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Valtteri Tuominen (Rosencratz, Fortinbas) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eero Aho ja Kirsi Karlenius // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Eero Aho ja Kirsi Karlenius // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)

Petrus Kähkönen ja Eero Aho // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)

Jouko Klemettilä (Osric) // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)

Eero Aho // Hamlet (Helsingin Kaupunginteatteri)
Anna-Maija Tuokko

Anna-Maija Tuokko

Hulinaa lavalla näytelmämaistiaisten jälkeen.

Tiia Louste

Esko Salminen
Anna-Maija Tuokko ja Asko Sarkola

Anna-Maija Tuokko ja Asko Sarkola
Suomentaja Veijo Meri

Veijo Meri

Veijo Meri
Hulinaa lavalla näytelmämaistiaisten jälkeen.

Sami Uotila (Gyldenstern) ja Eija Vilpas

Anna-Maija Tuokko ja Kirsi Karlenius