24. syyskuuta 2012

En annan värld

Voisin väittää, että varsinkin kuluvan vuoden aikana on ollut sula mahdottomuus välttyä kuulemasta Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla-suurproduktiosta. Itsellekin tieto kyseisestä musikaalista kantautui korviin hyvissä ajoin ja lippu kevään 2012 viimeiseen esitykseen löytyi kourasta jo ennen helmikuista ensi-iltaa. Tuli myös innostuttua vielä uudemman kerran ja maaliskuussa hyppysissäni oli lisäksi eturivin paikka syyskuulle, ilman siis minkäänlaista käsitystä siitä, pitäisinkö Kristinasta vaiko en. Päätös oli kuitenkin mitä loistavin, sillä sinä toukokuisena iltana, kun istahdin paikalleni Svenska Teaternin 1. parvelle kera tekstityslaitteen, ihastuin päätäpahkaa edessäni näkyneeseen mestariteokseen. Näkyvyys oli kuitenkin sen verran huono, että päätin odottaa syyskuuta blogimerkinnän kirjoittamisen suhteen, jotta osaisin paremmin kuvailla kokemustani Kristinan parissa. Lisäksi huono ruotsin kielen tuntemukseni asetti tekstityslaitteen avustuksesta huolimatta pieniä vaikeuksia tarinan sisäistämiseen, mutta onneksi asia korjaantui edes hieman viikko sitten, jolloin sain kokea tämän eeppisen tarinan lähietäisyydeltä. Tässä siis, vihdoin ja viimein, mietteitäni Kristina från Duvemåla-musikaalista.

Svenska Teatern 29.05.2012
Benny Andersson - Björn Ulvaeus - Lars Rudolfsson
Kristina från Duvemåla

Lavastus: Robin Wagner
Puvustus: Kersti Vitali
Valosuunnittelu: Linus Fellbom
Äänisuunnittelu: Andreas "Stanley" Lönnquist
Maskit ja peruukit: Pirjo Ristola
Apulaisohjaaja: Maria Sid
Orkestrointi: Anders Eljas
Musiikillinen johtaja: Hans Ek
Koreografia: Lena Josefson
Avustava koreografia: Reija Wäre
Luova yhteistyö: Benny Andersson, Björn Ulvaeus ja Carl Johan Seth
Käsikirjoitus: Lars Rudolfsson ja Jan Mark
Teksti: Björn Ulvaeus
Musiikki: Benny Andersson
Ohjaus: Lars Rudolfsson
Avustava musiikillinen johtaja: Markku Luuppala
Kuoromestari: Henrik Wikström

Rooleissa: 

Kristina: Maria Ylipää
Karl Oskar: Robert Noack
Ulrika: Birthe Wingren (17.09.2012 varalla oli Kinga Szabadvár)
Robert: Oskar Nilsson

Esa Aapro, Matilda Ambre, Petter Andersson, Peter Arnoldsson, Emil Arvidsson, Maarit Aura, Linda Bodin, Emelie Cranberg, Kaj Hagstrand, Johan Hallberg, Teija Hedin, Aili Ikonen, Sari-Anne Kuula, Nina Kronlund, Sanna Kuusinen, Veronika Mattson, Mika Nikander, Glenn Daniel Nilsson, Arne Nylander, Heli Närhi, Matti Pasanen, Anna-Maija Perttunen, Simon Peterson, Minttu Pietilä, Eva Rantala, Ingemar Raukola, Mira Ravald, Daniela Silén, Kari-Kyösti Silvennoinen, Kent Sjöman, Kinga Szabadvár, Tuuli Takala, Thilia Tamminen, Jussi Ziegler

Kristina (Maria Ylipää) ja Karl Oskar (Robert Noack) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Kristina från Duvemåla perustuu ruotsalaisen kirjailija, dramaturgi ja toimittaja Vilhelm Mobergin (1898-1973) Maahanmuuttajat-kirjasarjaan, joka kuvaa Ljuderin kylästä lähteneen ihmisjoukon muuttoa USA:n Minnesotaan 1800-luvun puolivälissä. Musikaaliksi Kristina muovautui Benny Anderssonin, Björn Ulvaeuksen sekä Lars Rudolfssonin toimesta ja 1980-luvun lopulla alkanut projekti huipentui maailmanensi-iltaan Malmössä vuonna 1995. Vuosina 1995-1999 musikaalin näki yli miljoona ruotsalaista ja Ruotsin lisäksi teoksen konserttiversio on toteuttu New Yorkissa sekä Lontoossa. Mielestäni Svenska Teaternilta oli mitä loistavin veto aloittaa yhteistyö Anderssonin, Ulvaeuksen ja Rudolfssonin kanssa tämän huippusuositun ja rakastetun produktion Suomeen tuomisessa -  aihe kun koskettaa niin lukemattomia ihmisiä, ja vaikka kokemusta maahanmuutosta ja pakolaisuudesta ei olisikaan, niin tarina tempaa silti mukaansa ja tuo tietoisuuteen palan lähihistoriaamme.

Kristina (Maria Ylipää) ja Karl Oskar (Robert Noack) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla on ehdottomasti yksi hienoimmista asioista, mitä olen elämäni aikana päässyt kokemaan. Jos toukokuussa ihastuin kyseiseen musikaaliin, niin viikko sitten voisin jo puhua rakastumisesta. Ensimmäisellä käyntikerrallani olin lievästi ilmaistuna uupunut vain paria tuntia ennen esityksen alkua päättyneiden teatteritieteen pääsykokeiden johdosta, joten keskittymiseni tuppasi muutamaan otteeseen herpaantumaan - kestäähän Kristina 3,5 tuntia väliaikoineen. Kokemustani myös hieman vaivasivat esteellinen näkyvyys lavalle sekä tekniset ongelmat tekstityslaitteen kanssa, mutta astuttuani ulos teatterista olin kaikesta huolimatta niin positiivisesti yllättynyt, kuin ihminen voi vain olla! Toisella kerralla paikkani sijaitsi tosissaan lähestulkoon keskellä eturiviä ja energiavarantonikin olivat täydessä latingissa, joten lavalta välittynyt musiikkiteatterin taika iski niin kovaa, että kirjaimellisesti tärisin esityksen päätyttyä. Toki siihen varmasti vaikutti myös se, että olin itkenyt koko toisen näytöksen ajan, mutta toisaalta se jos mikä kuvaa ehkä parhaiten Kristina från Duvemålan voimaa. Edessäni tapahtui pakostikin jotain elämää suurempaa, kun edes tällaista vannoutunutta pakanaa ei häirinnyt ollenkaan musikaalin vahva kristillisyys, mikä onkin yksi sen kantavista teemoista.

Robert (Oskar Nilsson) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Minua viehätti suuresti Svenska Teaternin produktion näyttelijävalinnat: Minulla ei ole pahaa sanottavaa yhdestäkään lavalla nähdystä ihmisestä tai heidän roolitulkinnoistaan! Olen seurannut Maria Ylipään uraa parisen vuoden ajan, ja vaikka olen aina pitänyt kaikesta hänen esittämästään, niin on hän kyllä Kristinan roolissa suorastaan ylittänyt itsensä! Ylipään äänenkäyttö on kehittynyt huimasti ja eihän sitä voi kuin hymyillä kuunnellessaan hänen herkän voimakasta laulantaansa. Myös Marian näyttelijäntaidoista voi vain ja ainoastaan käyttää ylistyssanoja - hän on siis mitä täydellisin valinta pääosaan! Kristinan miestä Karl Oskaria näyttelevä Robert Noack on myös kaikin tavoin aivan loistava ja rooli sopii hänelle kuin nakutettu. Herran äänensävy miellyttää minua kovin ja nautin suuresti hänen laulunnäytteistään. Herkullisen Ulrika-hahmon tulkinnan olen nyt päässyt näkemään kahden eri näyttelijän toimesta: Toukokuussa taitojaan esitteli Birthe Wingren ja syyskuussa Kinga Szabadváry. Birthe on kerännyt kehuja esiintymisestään ja minun on pakko yhtyä niihin mitä suurimmalla lämmöllä. Mikä voima, mikä eläytyminen, mikä lavapresenssi! Olin siis hieman skeptinen, kun syyskuussa lavalle astelikin minulle täysin tuntematon nainen, mutta onneksi epäilykseni menivät täysin mönkään: Kingahan vetäisi roolin sellaisella intohimolla, että olisi voinut luulla hänen olleen se ensimmäinen valinta Ulrikaksi! Onnittelut siis sekä Szabadvárylle hänen mahtavuudestaan sekä Svenska Teaternille onnistuneesta vararoolituksesta! Lempihahmokseni kuitenkin nousi ehdottomasti Karl Oskarin veli Robert, jota näyttelee Oskar Nilsson. Tässä on mies, jonka nimi kannattaa pistää korvan taakse, sillä hänen esiintymisensä oli niin ensiluokkaista, että hyvä jos pystyn kuvailemaan sitä ilman kyyneleitä. Traaginen tarina Robertista, ikuisesta haaveilijasta ja unelmiensa tavoittelijasta, riipaisi minua todella syvältä ja aiheutti monesti voimakkaita samaistumisen aaltoja. Nilssonin tulkinta hahmosta oli jotain sellaista, mitä harvoin pääsee näkemään teatterin lavalla ja hänen laulamanaan joka ikinen pieni lyriikan hivenkin löysi merkityksensä. Jätte bra, Oskar, jätte bra!

Kristina (Maria Ylipää) ja Ulrika (Birthe Wingren) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Onnistuneiden näyttelijävalintojen lisäksi Kristina från Duvemåla tarjosi toki muutakin, esimerkiksi mitä kauneinta musiikkia. Olen ollut ABBAn ystävä lapsesta lähtien, joten osasin odottaa koskettavia ja mukaansatempaavia sävelkulkuja sekä lyriikoita Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen toimesta. Eihän Kristinan musiikki toki ihan ABBAan verrattavissa musiikkityylillisesti ole, mikä on kyllä vain ja ainoastaan hyvä asia ottaen huomioon teoksen ajankuvan ja teemojen, mutta minulle se on vähintään yhtä hienoa kuunneltavaa kuin herrojen vanhatkin klassikot. Musikaali on kutakuinkin läpilaulettu eli kappaleita löytyy todella runsaasti, mutta muutama niistä on noussut jo kaikkien aikojen musikaalihelmieni joukkoon. Du Måste Finnas, joka on taatusti sen tunnetuin kappale, on ehdoton suosikkini - mielestäni kyseinen sävellys jos mikä osoittaa, että Bennyn ja Björnin sävellykset ovat ajattomia. Maria Ylipään tulkitsemana se nousee vielä entisestään uusiin sfääreihin ja molemmilla katsomokerroillani sain hillitä itseni, jotten olisi häirinnyt kanssakatsojiani musiikin tahdissa hytkymisellä ja mukana laulamisella. Vildgräs on ehkä Kristina från Duvemålan menevin poljento ja siinä on mukana vahvoja viboja ruotsalaisesta pop-musiikista. Robert Noackin, kuoron ja orkesterin yhteistyönä syntyi kombinaatio, jonka aikana jalkani vipatti väkisinkin rytmissä mukana. Kolmannen erityismaininnan annan Ut Mot Ett Hav-kappaleelle, joka avasi kyynelkanavani sellaiseen virtaukseen, että hyvä kun näin eteeni. Toki osasyynä oli taatusti rakkauteni Robertin hahmoa sekä Oskar Nilssonin näyttelijäntyötä kohtaan, mutta kyllä ne lyriikatkin olivat sellaiset (tai ainakin Paula Vesalan suomennoksessa), että en tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla.

Karl Oskar (Robert Noack) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Nyt sitten pääsen yhteen lempiasioistani Svenska Teaternin Kristina från Duvemålassa eli esityksen visuaalisuuteen. En ole tarpeeksi asiaan perehtynyt, jotta tietäisin, että onko Kristina näyttänyt aina yhtä hyvältä kuin miltä se Suomessa näyttää, mutta siitä huolimatta päästän ilmoille suuren hurraa-huudon Svenskanin produktion näyttämötekniselle tiimille! Lavankäyttö oli jotain sellaista, millaiseen en ole ennen törmännyt, ja vaikka nautinkin yleensä ottaen hieman pröystäilevistä ratkaisuista, niin ihastuin silti ikihyviksi tämän produktion minimalismiin, joka kuitenkin samaan aikaan sisälsi niin paljon selkeästi kalliita yksityiskohtia ja syvyyttä, etten tiedä, miten sellainen yhdistelmä edes on mahdollinen. Robin Wagnerin lavastus oli kekseliäs ja pienilläkin muutoksilla saatiin luotua sulavia vaihdoksia kohtausten välille. Lisäksi pidin siitä, miten hienoja ja uskottavia illuusioita hän on onnistunut luomaan luonnosta ja sen vuodenajoista hyödyntämällä sekä autenttisia että keinotekoisia materiaaleja ja elementtejä - silmähän siinä oikein lepäsi. Linus Fellbomin valosuunnittelu tuki Wagnerin työtä tuoden lavastukseen kauniita vivahteita ja täydentäen sitä mitä suurimmalla lämmöllä.

Kristina (Maria Ylipää) ja Karl Oskar (Robert Noack) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin
Sanoin aiemmin, että en yksinkertaisesti löydä mitään valittamisen aihetta Kristina från Duvemålasta, ja siinä pidänkin edelleen sanani. Pientä valitusvirren poikasta on kuitenkin pakko veisata koskien Svenska Teaternin logistiikkaa sekä kannettavia AirScript-tekstityslaitteita. Toukokuisella käyntikerrallani istuin 1. parven viimeisellä rivillä ja en vain yksinkertaisesti nähnyt lavaa läheskään kokonaisena edessä olleiden valkoisten tolppien takia. Jos olen kuitenkin käsittänyt oikein, niin Svenskan on onneksi alentanut lippujen hintoja kyseisille paikoille, mikä on vain ja ainoastaan järkevä ratkaisu. Huonoa näkyvyyttä enemmän minua on kuitenkin kismittänyt ihan vain Kristinaa varten ostetut tekstityslaitteet, joiden ansiosta musikaalin taiasta pääsevät nauttimaan myös tällaiset ei-ruotsinkielen taitoiset. Eli siis, laitteet toimivat suurimman osan ajasta kutakuinkin hyvin, mutta ongelmia tuppasi ikävästi ilmenemään tarinan kannalta kriittisimpinä hetkinä. Joko laite pimeni ja jouduin käynnistämään sen uudelleen tai sitten akku tyhjeni juuri ennen loppuhuipennusta (näin kävi toukokuussa). Toki minulla on vain saattanut olla huonoa tuuria matkassa, mutta toisaalta vastaavia ongelmia on ilmennyt myös tuttavillanikin. Vioista huolimatta on kuitenkin pakko antaa plussaa siitä, että tekstitysoptio on edes olemassa - ilman sitä en olisi ymmärtänyt paria hassua lausetta ja sanaa lukuunottamatta mitään lavan tapahtumista ja en siten olisi päässyt osaksi tätä "once in a lifetime"-esitystä!

AirScript-tekstityslaite // Kuva © Svenska Teatern
Kokemukseni Kristina från Duvemålan parissa voisi tiivistää kolmeen sanaan: Kuin toisesta maailmasta. Valojen himmennettyä astuin täysin uuteen ulottuvuuteen, jonka kautta pääsin näkemään ja käsittelemään yleismaailmallisten tunteiden skaalaa sekä kokemaan teatterin voimaannuttavan efektin. Samaan aikaan tiedostin kuitenkin, että musikaalin teemat koskettavat konkreettisesti miljoonien ihmisten elämää tänäkin päivänä, jopa minuakin, vaikka ei läheskään yhtä suurella painolla, kuin esimerkiksi Afrikasta lähteneitä pakolaisia. Olen siis juuri muuttanut uuteen asuntoon täysin vieraalle alueelle ja uusi muutto on mitä luultavimmin jälleen edessä ennen vuodenvaihdetta. Viikon takaisen teatteri-illan aikana korvaani särähti yksi Kristina från Duvemålan kantavista teemoista ja kysymyksistä: "Missä koti on?" Onko se synnyinpaikassa vai voiko sen löytää muualta? Musikaali antaa ymmärtää, että vaikka kaipaus olisikin mitä suurin, niin siellä, missä on rakkautta, toivoa ja läheisyyttä, on myös sija levätä pitkän matkan jälkeen. Toisaalta teos nostaa esille myös sen surullisemman puolen haaveesta löytää oma paikkansa tässä universumissa ja traagisuuden tuntua lisää totuus siitä, että kyseisten epäonnistumisten aiheuttajina ovat vielä usein ne asiat, jotka nimenomaan tekevät kodista kodin. On kai vain siis jaksettava unelmoida siitä, että tulevaisuus on armollinen ja kaikki päättyy lopulta hyvin, tai sitten kenties lopulta tyydyttävä siihen, että onnen ja rauhan löytää vasta päivän tuolta puolen.

Kristina (Maria Ylipää) // Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) © Cata Portin

8 kommenttia:

  1. Se oli muuten eka parvi. ;)

    VastaaPoista
  2. Oivoi, täytyy sanoa että olet tosi taitava kirjoittamaan analyysejä teatteriesityksistä!
    Olis kyllä unelmien täyttymys nähdä Kristina... Kauanko se vielä pyörii ST:ssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :') <3 Nyt jälkeenpäin tajusin, että unohdin käsitellä juonta paremmin, mutta mitäpä pienistä ;D

      Kristina pyörii näillä näkymin 24.5.2013 asti :)

      Poista
    2. Niimpä niin! :D

      Ooo, no sitten mulla saattais olla mahkuja näkemään tämä! :D

      Poista
  3. Yhdyn kaikkii edellisiin ylistyssanoihin, varaan seuraavaksi lipun nähdäkseni esityksen uudelleen, sillä tiedän että se kannattaa!
    Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  4. Mahtava esitys ja hyvin kirjoitettu arvostelu. Tack!

    VastaaPoista