14. toukokuuta 2012

Me silloin painovoima murrettiin.


Tänään on kulunut vuosi erään elämää suuremman 
musikaaliproduktion päättymisestä.

Vuosi.

Juurihan minä istahdin Tokoinrannan kylmälle nurmikolle,
minua ympäröi joukko rakkaita ihmisiä,
kirjoittelimme kauniita sanoja jättimäiseen lakanaan,
pakenimme sadetta Kaupunginteatterille,
Joonas saapui paikalle tyllihameisiin sonnustautuneena,
seisoin aulassa ja spottailin tuttuja kasvoja,
astuin sisään tutumpaakin tutumpaan teatterisaliin

ja hengitin syvään.

Juurihan valot himmenivät,
sali täyttyi hurraamisesta,
ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille,
loistin kuin Naantalin aurinko,
silmäni täyttyivät kyynelistä
ja esirippu laskeutui

viimeisen kerran.

Juurihan halasin toista pitkään ja hartaasti,
katselin onnellista fanilaumaa ympärilläni,
heilutin kättäni hyvästiksi,
kävelin alas jo hämärtynyttä portaikkoa,
astuin ulos kirpeään kevätiltaan,
käännyin katsomaan perääni

ja hymyilin.

140511.
Minä jäin kaipaamaan pahaa.

Wicked / Helsingin Kaupunginteatteri / 26.8.2010-14.05.2011