12. maaliskuuta 2012

Kuninkaan Puhe

Viime torstaina koitti pitkään odottamani päivä eli pääsin näkemään Helsingin Kaupunginteatterin Kuninkaan Puhe-näytelmän. Kyseessä olivat 3. pääharjoitukset viikkoa ennen varsinaista ensi-iltaa, joten saavuin teatterille siinäkin mielessä mielenkiinnolla, vaikka toisaalta veikkasin, että eiköhän siinä vaiheessa työprosessia näytelmä ala kuitenkin jo olemaan ihan hyvin kasassa. Ja olinhan minä oikeassa olettamukseni suhteen eli enköhän voi ihan hyvillä mielin yrittää parhaani mukaan avata omaa katselukokemustani Kuninkaan Puheesta blogimerkinnän muodossa. 

David Seidler
Kuninkaan Puhe

Suomennos:  Aino Piirola
Ohjaus: Kari Heiskanen
Lavastus: Antti Mattila
Puvut: Sari Salmela
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov
Naamiointi: Jutta Kainulainen
Kampaukset: Jaana Nykänen

Rooleissa:

Bertie, Yorkin herttua / Kuningas Yrjö VI: Carl-Kristian Rundman
Lionel Logue, puheopettaja: Pertti Sveholm
Elisabeth, Yorkin herttuatar: Vuokko Hovatta
Myrtle, Lionelin vaimo: Eija Vilpas
Cosmo Lang, Canterburyn arkkipiispa: Rauno Ahonen
Winston Churchill, poliitikko: Jari Pehkonen
David, Walesin prinssi / Edvard VIII: Iikka Forss
Kuningas Yrjö V: Tom Wentzel
Stanley Baldwin, pääministeri: Matti Olavi Ranin
Wallis Simpson: Kirsi Karlenius

Hovimestari: Fred Negendack
Hovin palvelija, sihteeri: Pia Runnakko
Hovin palvelija, BBC:n kuuluttaja: Antti Laukkarinen
Hovin palvelija, BBC:n teknikko: Lauri Ranin
Hovin palvelija: Laura Tulimaa
Ohjaajan ääni nauhalla: Kari Mattila

Pohjoismainen kantaesitys 15.3.2012 Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä.
Kantaesitys oli 2.2.2012 Guildford's Yvonne Arnaud Theatressa.

Lionel Logue (Pertti Sveholm) ja Bertie (Carl-Kristian Rundman) // Kuninkaan Puhe (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatterin Kuninkaan Puhe perustuu samannimiseen Oscar-palkittuun elokuvaan vuodelta 2010, jonka pääteemana on Yorkin herttua Bertien (Carl-Kristian Rundman) kamppailu puhevikaansa vastaan puheopettaja Lionel Loguen (Pertti Sveholm) avustuksella ennen toisen maailmansodan alkamista. Näytelmäversion käsikirjoittaja on sama kuin elokuvallakin eli David Seidler (suomennos on Aino Piirolan käsialaa) ja Kaupunginteatterin tuotannon ohjauksesta vastaa Kari Heiskanen. Kyseessä on siis pohjoismainen kantaesitys ja uskon, että ennemmin tai myöhemmin tämä näytelmä tulee rantautumaan muihinkin maihin lähellä ja kaukana. Ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, että valkokankaan tapahtumat olisivat aina helposti siirrettävissä lavalle ja sama toisin päin, joten yllätyin positiivisesti, että Kuninkaan Puheen tapauksessa kyseinen asia oli onnistunut varsin hienosti. Ehkä suurimpana syynä on suoraviivainen, mutta sydämellinen tarina, jossa pääosassa ovat ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet eivätkä niinkään esim. mahtipontinen ympäristö tai muut lavan käyttöä hankaloittavat asiat.

Stanley Baldwin (Matti Olavi Ranin), Cosmo Lang (Rauno Ahonen) ja Winston Churchill (Jari Pehkonen) // Kuninkaan Puhe (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo
Ennen esityksen alkua katsoin silti hieman epäilevästi näyttämön suurta kokoa ja vertasin sitä mielikuvaani siitä, millaiseksi Kuninkaan Puheen näytelmäversion olin kuvitellut etukäteen. "Onkohan tuo lava liian suuri tarinalle, jonka kohtaukset nojaavat pääosin näyttelijöiden kahdenkeskiseen kommunikaatioon?" Ilahduin lopulta kuitenkin siitä, että esitys nähtiin isommassa kaavassa, sillä se antoi näyttämöteknisille keinoille tilaisuuden luoda tilailluusioita vaikkapa katedraalin muodossa. Antti Mattilan lavastus oli pelkistettyä, mutta silti hyvin muotoutuvaa erilaisia kohtauksia varten, ja suuressa osassa näytelmän tapahtumaympäristöjen luomisessa olivat Eradj Nazimovin äänisuunnittelu sekä Mika Ijäksen valosuunnittelu. Esityksen aikana tuli toki hetkiä, jolloin olisin kaivannut pienemmän näyttämön tarjoamaa intiimisyyttä, mutta yleensä ottaen fyysisesti etäämmällä oleminen lavasta ei minua häirinnyt, saatikka silloin, kun erilaisten tehosteiden yhteiskäyttö sai minut hetkittäin uskomaan, että istuisin oikeasti suuressa yleisötapahtumassa jossain päin menneen ajan Lontoota. Pidin myös kovasti erilaisten videomateriaalien hyödyntämisestä kohtausten eteenpäin viemisessä sekä syventämisessä.

Bertie (Carl-Kristian Rundman) ja Elisabeth (Vuokko Hovatta) // Kuninkaan Puhe (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo
Kuninkaan Puheen tarina oli suhteellisen tuttu minulle jo etukäteen, joten siinä mielessä ei varsinaisia yllätyksiä päässyt käymään katsoessani näytelmää. Kyseisen juonen voimavarana on mielestäni ennen kaikkea sen hauskalla ja koskettavalla tavalla toteutettu yksinkertaisuus, joka muuttuu tarkemmalla katselulla juuri niin syvälliseksi, kuin miten sen haluaa kokea. Erilaisissa maailmoissa kasvaneiden ihmisten välille syntyvä kitka vie tarinaa eteenpäin ja synnyttää niin sydäntäsärkeviä kuin ratkiriemukkaitakin kohtaamisia heidän välilleen. Kari Heiskasen ohjaus on hyödyntänyt hyvin kyseisiä aspekteja ja esityksessä on mielestäni annettu tarpeeksi tilaa edellä mainitsemieni kanssakäymisten luomiseen. Muutamassa kohtauksessa keskittymiseni tosin tuppasi herpaantumaan, oli sitten syynä hieman puuduttava teksti tai ehkäpä pelkästään oma väsymykseni.

Wallis Simpson (Kirsi Karlenius) ja David (Iikka Forss) // Kuninkaan Puhe (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo
Näyttelijäntyö on ehkä se suurin asia, joka teki tästä teatterikäynnistäni niin miellyttävän. Bertietä esittäneen Carl-Kristian Rundmanin sekä Lionel Loguena nähdyn Pertti Sveholmin välinen lavakemia loi todella uskottavat puitteet kahden miehen väliselle ystävyydelle, pisti hymyn huulille ja liikutti kyynelten partaalle näytelmän loppumetreillä. Molemmat olivat erikseenkin vallan mainioita, mutta kyllä erityisesti heidän kahdenvälisissä kohtauksissaan teatterisalin yleistunnelma muuttui heti huomattavasti intensiivisemmäksi. Rundmanille pisteet silti kotiin uskottavasta änkyttämisestä ja vaikuttavan "kuninkaan puheen" pitämisestä, joka saikin ansaitut väliaplodit, sekä hatunnosto Sveholmille huumorin kokonaisvaltaisesta käytöstä esityksen aikana. Muita mieleeni erityisesti jääneitä roolisuorituksia tarjosivat Vuokko Hovatta, jonka Elisabeth oli juuri niin uskottava ja kuninkaallisen viileä, kuin mitä odotinkin, sekä Kirsi Karlenius, joka toi mukavaa energisyyttä ja vanhanajan säteilyä lavalle Wallis Simpsonina.

Bertie (Carl-Kristian Rundman), Elisabeth (Vuokko Hovatta) ja Lionel Logue (Pertti Sveholm) // Kuninkaan Puhe (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatterin Kuninkaan Puhe onnistuu saavuttamaan elokuvan hengen, mutta on silti vanhaa ja uutta yhdistävä oma persoonallinen kokonaisuutensa. Jos omat tunnelmani esityksen loputtua olisi pitänyt tiivistää yhteen sanaan, niin valintani olisi ollut "lämmin". Näytelmän tarina muistuttaa siitä, kuinka suuri vaikutus ympärillämme olevilla ihmisillä on elämäämme, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta antaa nimenomaan toivoa siitä, että hyvyys ja lämpö voivat auttaa löytämään omassa itsessämme piilossa olevia voimavaroja ja että niiden avulla on mahdollista voittaa menneisyyden traumat - jos vain antaa sille mahdollisuuden.