21. syyskuuta 2010

WICKED!

On meidät kuin luotu yhteen.

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun pääsin näkemään Helsingin Kaupunginteatterin Wicked-musikaalin.

Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


Oh. My. God.
Paras. Musikaali. Ikinä.

Okei, aloitetaanpas alusta. Saavuimme Karoliinan kanssa Kaupunginteatterille hyvissä ajoin (lue: kerkesimme vahingossa aikaisempaan bussiin). Sitä ennen kävimme kaupassa ja fiilistelimme hetken Tokoinrannassa. Teatterille päädyttyämme napsimme muutaman kuvan ulkona Wicked-julisteiden edessä (arvatkaa vain, kuinka paljon houkutteli napata tuollainen mukaan).



Ja tässä vaiheessa alkoi jo jännittämään.



Sisälle päästyämme veimme ulkovaatteet narikkaan ja siirryimme 2. kerrokseen odottelemaan ovien avautumista. Mukaan tuli napattua Teatteriin-lehti sekä Wicked-käsiohjelma.



Hieman ennen ovien avautumista 3. kerroksesta kuului yhtäkkiä tyttöjen kiljumista. Syy selvisi pian, kun portaiden yläpäähän ilmestyi hämmästyttävästi Darth Vaderia muistuttava sotilas. Sitten vierestämme sujahti hyvinkin ketterästi liikkuva ihmisapina. Hämmennyksen jälkeen tajusin, että tässähän vain lämmitellään yleisöä illan esitystä varten. Siinä sitten kikateltiin Karoliinan kanssa ja katseltiin ihmisten enemmän tai vähemmän järkyttyneitä ilmeitä. Hetken kuluttua ovet aukesivat ja astuimme saliin. Olin jo unohtanut kuinka valtava Kaupunginteatterin lava on. Kankaalle oli heijastettu Ihmemaa Ozin kartta. Paikkamme olivat keskellä eturiviä ja tovin siinä istuttuamme aloimme pohtimaan, että olemmeko oikeasti ainoat eturivin liput ostaneet. Vastaus: Kyllä. Saatiin siitäkin kehitettyä monet naurut illan aikana. Seitsemältä valot sammuivat ja Wicked alkoi. Jo ensihetkistä tiesin, että tätä musikaalia tulisin rakastamaan ja paljon.

Lyhyt juonen selvennys olisi varmasti paikallaan:
Wickedin tarina pohjautuu Gregory Maguiren romaaniin Noita. Siinä kerrotaan ajasta ennen L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -klassikkoromaanin tapahtumia. Wickedin keskipisteessä ovat Elphaba Thropp (Maria Ylipää) sekä Glinda Upland (Anna-Maija Tuokko). Shiz-yliopistossa älykäs vihreäihoinen Elphaba tapaa kauniin ja kunnianhimoisen Glindan, kun heistä tulee huonetoverit. Näin neitien tiet kohtaavat ja läpi musikaalin heidän ystävyytensä kamppailee kovien persoonamuutosten sekä erilaisten ajatusmaailmojen kanssa. Mukaan mahtuu myös Fiyero (Tuukka Leppänen), johon sekä Elphaba että Glinda rakastuvat tulisesti.

Wicked on nuorten naisten kasvukertomus, se on tarina syvästä ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Lopulta erilaisuudesta tulee voimavara, jolla tytöt kestävät ulkoiset paineet.
- Maria Ylipää -

Tämä on hyvin lyhyt selostus juonesta. 
Kunpa vain tietäisitte, mitä kaikkea tarinassa tapahtuu!
Ja seuraavan sanon sydämestäni: Wicked on elämää mullistava kokemus!

Esityskuvat: Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo

































































































No siis ensinnäkin:

Maria Ylipää / Elphaba









































Maria on suorastaan jumalainen Elphaban roolissa. Ennen esitystä juuri Maria ja Elphaba kiehtoivat minua eniten, ja esityksen jälkeen kiehtovuuskerroin moninkertaistui. Maria näyttelijäntyö on vallan loistavaa ja neidin lauluääni... maagisen kaunis. Täysin Broadway-tasoa, ellei jopa parempaa.

Anna-Maija Tuokko / Glinda




Enpä ole aikoihin seurannut niin ihastuttavaa ja hauskaa näyttelijäntyötä, kuin mitä Anna-Maija Wickedissä tarjosi. Neidin lavakarisma on jotain tajutonta ja lauluäänikin kuin enkelillä. Vieläkin alan hymyilemään, kun muistelen Glindan repliikkejä ja pelkällä kehonkielellä tuotettua komiikkaa.

Maria ja Anna-Maija ovat oikeassa elämässäkin hyviä ystäviä ja se taatusti luo ainutlaatuisen lavakemian neitien välille. Yläkuvan kohtauksessa tuli lyhyt hetki, jolloin Elphaban ja Glindan katseet kohtasivat todella intensiivisesti (eturivi <3). Ajattelin vain, että "aikovatko Elphaba & Glinda suudella." Poskipusu tuli, mutta ei nyt sentään suudelmaa. No, saahan sitä aina toivoa... *huokaus*  ; )

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt























Musiikki

Wickedin musiikki (á la Stephen Schwartz) on jotain niin taianomaista. Musikaalimusiikkia ehdottomasti parhaimmillaan. Ehdoton suosikkini on (ja oli jo ennen esitystä) Painovoimaa Murtamaan (Defying Gravity). Meikäläisen naama oli varmasti näkemisen arvoinen kyseisen laulun aikana. Suu apposen auki ja silmät tuijottivat epäuskoisena lavaa. En ole ikinä nähnyt mitään niin tajunnanräjäyttävää, kuin alla olevan kuvan kohtaus yhdistettynä kyseiseen lauluun.



Uusia suosikkeja tuli esityksen myötä oikein kourallinen, mutta erityismaininnat annan lauluille Tuun Aina Muuttumaan (For Good), jonka aikana kyynelkanavat avautuivat ja kunnolla, sekä Ei Koskaan Enää Hyvää (No Good Deed), joka on Marian esittämänä jotain aivan käsittämätöntä.

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


3 tunnin päästä Wicked sitten loppui. Aplodit olivat suorastaan hurmioituneet. Näyttelijät kävelivät musiikin tahdissa lavalle pienissä ryhmissä, vikana tietenkin Maria ja Anna-Maija käsi kädessä. Siinä vaiheessa yleisö räjähti ja osa nousi seisomaankin (allekirjoittanut mukaan lukien). Ja tulihan sieltä sitten se pusukin lopulta ;) Kumarruskierroksen loputtua poistuimme Karoliinan kanssa salista pökertyneinä ja epämääräisesti mumisten. Tämä ilta oli ollut jotain aivan erityistä enkä vieläkään kunnolla käsitä, mitä oikeasti tapahtui. Sen tiedän, että Wicked on pakko nähdä uudestaan. 

Ainiaaksi asumaan jäät sydämeen.

7 kommenttia:

  1. Hei, päädyin lukemaan sun blogia ko ehtin googlesta suomen Wickedin lyriikoita ja pakko sanoa voin samaistua sun wickedin katselu fiiliksiin ihan täysin! Kävin itsekkin katsomassa wickedin muistaakseni syyskuussa ensimmäisen kerran ja se oli MINDBLOWING! Olin häkeltynyt ja onnesta sekaisin!Sain kylmiäväreitä jokaisesta musiikkinumerosta ja jos totta puhutaan kylmät väreet pamahtivat iholle heti ensimmäisistä nuoteista. Ja se suurin ihme mikä tapahtui oli että itkin! Yleensä en itke elokuvissa yms. mutta kun lopussa Elbheban lentävä apina lausuu ensimmäiset sanat, itken kuin pikku lapsi. Oli kyllä ehkä yksi elämäni onnellisimpia hetkiä.

    Kävin myös katsomassa Wickedin ennen joulua uudestaan ja tunne oli samanlainen. Tälläkertaa meidän paikat oli parvekkeella viimeisessä rivissä. Edellisellä kerralla olimme kolmosrivillä oikeassa reunassa. Arvuuttileimme ystäviemme kanssa ylärivin paikkoja, mutta todistettu on: Wicked ei katso paikkaa, se on mahtava missä tahansa. Itkin tällä kertaa enemmän kuin viimeksi, oli vain niin mahtavaa.

    Haluaisin mennä katsomaan musikaalin vielä kolmannen kerran, mutta raha/välimatka estävät luultavammin tämän huvin. :(

    Kiitos nuissa uudemmissa posteissa olevista lyriikoista, laittoin blogisi listaani. :)

    t.meru

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista! On aina ihanaa kuulla, että muutkin ovat saaneet yhtä mahtavia fiiliksiä Wickedistä kuin minä :)

    Wickedin toinen näytös on kyllä ollut joka kertana varsinaista itkun juhlaa minulle myös. Varsinkin ensimmäisellä kerralla en edes enää nähnyt eteeni kyyneleideni takaa :)

    Eipä kestä noiden lyriikoiden suhteen, ja toivottavasti pääset näkemään Wickedin vielä kolmannenkin kerran! :)

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjotus! Mua ihan nauratti kun luin sun reaktiosta 'Painovoimaa Murtamaan' kappaleeseen. Mulle kävi nimittäin just samalla tavalla: istuin siellä suu auki. En yksinkertaisesti odottanut näkeväni jotain niin mahtavaa. Asun pääasiassa Lontoossa, joten musikaaleja on tullut West Endissä nähtyä useita. Olin hieman skeptinen ennen esitystä, että millainen tämä suomalainen versio nyt tulee olemaan. Vaikka en 'Wicked'ia ollut nähnyt aiemmin, musiikki oli jo valmiiksi sitäkin tutumpi (love it! erityisesti Idina Menzelin ja Kristin Chenowethin esittämänä). 'Defying Gravity' ja 'For Good' lempparikappaleita mutta soundtrack on yks niistä harvoista jonka jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen ihan alusta loppuun.

    Äimistyin täysin kun tajusin, että show veti vertoja West Endille. Pidin siitä oikeastaan jopa enemmän, koska ilmapiiri oli paljon kotoisampi, vähemmän virallinen.
    Maria Ylipään laulu oli jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista eikä Tuokkokaan huonosti vetänyt vaikka hän ehkä sitten näyttelijänä loisti voimakkaammin. Noiden kahden saumaton yhteistyö oli todellakin ihailtavaa! (And yes, both Elphaba and Glinda are hot!) Mullekin itse asiassa tuli se fiilis, että nyt ne vois vaikka suudella :P

    Mutta 'Wicked' on ollut suosittu ympäri maailman osittain siksi, että se on yksi niitä harvoja musikaaleja jotka keskittyvät noin tiiviiseen ystävyyteen antamatta sen lipsahtaa romantiikkaan. Kaveri heitti, että ideaali maailmassa jokaisella olisi 'For Good' -ystävä :)
    Toivoisin, että tuosta suomalaisesta versiosta tehtäisiin soundtrack; laulujen käännökset olivat onnistuneita!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kivasta kommentista! :)
    Itsekin haluaisin nähdä tuon West Endin version, ja luultavasti sen näenkin, sillä veikkaan Wicked-ikäväni yltyvän aivan liian kovaksi tämän Suomen version esitysten päätyttyä ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta merkinnästä! Wickediin tuli hurahdettua totaalisesti täälläkin ja tän lukeminen palautti kaikki esityksen nostattamat fiilikset vahvasti pintaan. :) Pakko kyllä lähteä joskus Wickedin perässä ulkomaille, vaikka Ylipäätä ja Tuokkoa tuleekin varmasti ikävä.

    Palkitsivat muuten ainakin kahdessa itse näkemässäni esityksessä yleisön parilla fanservice-pusulla loppukumarruksissa. :D

    VastaaPoista
  6. Awww, ihanaa, että merkintäni toi iloa! :)

    Näitä fanservice-pusuja on nähty itseasiassa jokaisen esityksen lopussa, paitsi silloin, jos jommalla kummalla on ollut pientä flunssaa ilmassa ;) Kyllä kelpaa Gelphie-fanille... <3

    VastaaPoista
  7. Mäkin rakastuin wickediin heti ensihetkistä lähtien! Mariaa ja Anna-Maijaa parempia näyttelijöitä & laulajia saa hakemalla hakea.

    VastaaPoista