21. syyskuuta 2010

WICKED!

On meidät kuin luotu yhteen.

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun pääsin näkemään Helsingin Kaupunginteatterin Wicked-musikaalin.

Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


Oh. My. God.
Paras. Musikaali. Ikinä.

Okei, aloitetaanpas alusta. Saavuimme Karoliinan kanssa Kaupunginteatterille hyvissä ajoin (lue: kerkesimme vahingossa aikaisempaan bussiin). Sitä ennen kävimme kaupassa ja fiilistelimme hetken Tokoinrannassa. Teatterille päädyttyämme napsimme muutaman kuvan ulkona Wicked-julisteiden edessä (arvatkaa vain, kuinka paljon houkutteli napata tuollainen mukaan).



Ja tässä vaiheessa alkoi jo jännittämään.



Sisälle päästyämme veimme ulkovaatteet narikkaan ja siirryimme 2. kerrokseen odottelemaan ovien avautumista. Mukaan tuli napattua Teatteriin-lehti sekä Wicked-käsiohjelma.



Hieman ennen ovien avautumista 3. kerroksesta kuului yhtäkkiä tyttöjen kiljumista. Syy selvisi pian, kun portaiden yläpäähän ilmestyi hämmästyttävästi Darth Vaderia muistuttava sotilas. Sitten vierestämme sujahti hyvinkin ketterästi liikkuva ihmisapina. Hämmennyksen jälkeen tajusin, että tässähän vain lämmitellään yleisöä illan esitystä varten. Siinä sitten kikateltiin Karoliinan kanssa ja katseltiin ihmisten enemmän tai vähemmän järkyttyneitä ilmeitä. Hetken kuluttua ovet aukesivat ja astuimme saliin. Olin jo unohtanut kuinka valtava Kaupunginteatterin lava on. Kankaalle oli heijastettu Ihmemaa Ozin kartta. Paikkamme olivat keskellä eturiviä ja tovin siinä istuttuamme aloimme pohtimaan, että olemmeko oikeasti ainoat eturivin liput ostaneet. Vastaus: Kyllä. Saatiin siitäkin kehitettyä monet naurut illan aikana. Seitsemältä valot sammuivat ja Wicked alkoi. Jo ensihetkistä tiesin, että tätä musikaalia tulisin rakastamaan ja paljon.

Lyhyt juonen selvennys olisi varmasti paikallaan:
Wickedin tarina pohjautuu Gregory Maguiren romaaniin Noita. Siinä kerrotaan ajasta ennen L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -klassikkoromaanin tapahtumia. Wickedin keskipisteessä ovat Elphaba Thropp (Maria Ylipää) sekä Glinda Upland (Anna-Maija Tuokko). Shiz-yliopistossa älykäs vihreäihoinen Elphaba tapaa kauniin ja kunnianhimoisen Glindan, kun heistä tulee huonetoverit. Näin neitien tiet kohtaavat ja läpi musikaalin heidän ystävyytensä kamppailee kovien persoonamuutosten sekä erilaisten ajatusmaailmojen kanssa. Mukaan mahtuu myös Fiyero (Tuukka Leppänen), johon sekä Elphaba että Glinda rakastuvat tulisesti.

Wicked on nuorten naisten kasvukertomus, se on tarina syvästä ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Lopulta erilaisuudesta tulee voimavara, jolla tytöt kestävät ulkoiset paineet.
- Maria Ylipää -

Tämä on hyvin lyhyt selostus juonesta. 
Kunpa vain tietäisitte, mitä kaikkea tarinassa tapahtuu!
Ja seuraavan sanon sydämestäni: Wicked on elämää mullistava kokemus!

Esityskuvat: Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo

































































































No siis ensinnäkin:

Maria Ylipää / Elphaba









































Maria on suorastaan jumalainen Elphaban roolissa. Ennen esitystä juuri Maria ja Elphaba kiehtoivat minua eniten, ja esityksen jälkeen kiehtovuuskerroin moninkertaistui. Maria näyttelijäntyö on vallan loistavaa ja neidin lauluääni... maagisen kaunis. Täysin Broadway-tasoa, ellei jopa parempaa.

Anna-Maija Tuokko / Glinda




Enpä ole aikoihin seurannut niin ihastuttavaa ja hauskaa näyttelijäntyötä, kuin mitä Anna-Maija Wickedissä tarjosi. Neidin lavakarisma on jotain tajutonta ja lauluäänikin kuin enkelillä. Vieläkin alan hymyilemään, kun muistelen Glindan repliikkejä ja pelkällä kehonkielellä tuotettua komiikkaa.

Maria ja Anna-Maija ovat oikeassa elämässäkin hyviä ystäviä ja se taatusti luo ainutlaatuisen lavakemian neitien välille. Yläkuvan kohtauksessa tuli lyhyt hetki, jolloin Elphaban ja Glindan katseet kohtasivat todella intensiivisesti (eturivi <3). Ajattelin vain, että "aikovatko Elphaba & Glinda suudella." Poskipusu tuli, mutta ei nyt sentään suudelmaa. No, saahan sitä aina toivoa... *huokaus*  ; )

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt























Musiikki

Wickedin musiikki (á la Stephen Schwartz) on jotain niin taianomaista. Musikaalimusiikkia ehdottomasti parhaimmillaan. Ehdoton suosikkini on (ja oli jo ennen esitystä) Painovoimaa Murtamaan (Defying Gravity). Meikäläisen naama oli varmasti näkemisen arvoinen kyseisen laulun aikana. Suu apposen auki ja silmät tuijottivat epäuskoisena lavaa. En ole ikinä nähnyt mitään niin tajunnanräjäyttävää, kuin alla olevan kuvan kohtaus yhdistettynä kyseiseen lauluun.



Uusia suosikkeja tuli esityksen myötä oikein kourallinen, mutta erityismaininnat annan lauluille Tuun Aina Muuttumaan (For Good), jonka aikana kyynelkanavat avautuivat ja kunnolla, sekä Ei Koskaan Enää Hyvää (No Good Deed), joka on Marian esittämänä jotain aivan käsittämätöntä.

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


3 tunnin päästä Wicked sitten loppui. Aplodit olivat suorastaan hurmioituneet. Näyttelijät kävelivät musiikin tahdissa lavalle pienissä ryhmissä, vikana tietenkin Maria ja Anna-Maija käsi kädessä. Siinä vaiheessa yleisö räjähti ja osa nousi seisomaankin (allekirjoittanut mukaan lukien). Ja tulihan sieltä sitten se pusukin lopulta ;) Kumarruskierroksen loputtua poistuimme Karoliinan kanssa salista pökertyneinä ja epämääräisesti mumisten. Tämä ilta oli ollut jotain aivan erityistä enkä vieläkään kunnolla käsitä, mitä oikeasti tapahtui. Sen tiedän, että Wicked on pakko nähdä uudestaan. 

Ainiaaksi asumaan jäät sydämeen.

12. syyskuuta 2010

Tervetuloa, Welcome!

Päätin nyt sitten viimeinkin luoda itselleni ihan ikioman blogin. Pitkään olen sellaisen halunnut perustaa, ja tänä sateisena syyskuun päivänä kyseisen haaveen viimeinkin sain toteutettua.

Nimi "Use Your Illusion And Enter My Dream" ei ole sentään ihan omaa käsialaani, vaan nappasin sen Epican biisistä "The Phantom Agony" (joka on muuten suhteellisen makoisa kipale, kuten on myös itse bändikin). Hieman muunneltu suomennos blogini nimestä voisi olla "Astu harhojesi kautta uneeni". Jokin kyseisessä lauseessa koskettaa tällaista vannoutunutta eskapistia ja unelmoijaa.

Tällä hetkellä pääni on sen verran tyhjä, ettei tekstiä tunnu syntyvän enempää.
Ehkä on siis parempi lopettaa, ennen kuin uupumus yllättää.