29. joulukuuta 2010

End of an Era

These tickets are for a very special event:

The very last Wicked at Helsinki City Theatre on May 14th.

It's going to be so amazing! A little bit sad too, of course. I appreciate musicals and theatre acting in a whole new way now: It really takes a lot of talent to pull off a role week after week. I wish that someday I would have the courage to act on stage too. No, I don't want to be a professional actress or anything, I just want to know how it feels like. Oh well, we'll see what happens... : )

On New Year's Eve I'm going to see Wicked for the 6th time. It's sort of funny that my life has changed so much since the 1st time I saw it in September. Some of the changes have happened because of Wicked (well, at least the fact that I'm spending ridiculous amounts of money to see it again and again) but most of the changes have nothing to do with it. I've grown so much, I've experienced a lot of new things and now I'm seeing the world with different eyes. 


Something has changed within me
Something is not the same
I'm through with playing by the rules
Of someone else's game
Too late for second-guessing
Too late to go back to sleep
It's time to trust my instincts
Close my eyes: and leap.

It's time to try

Defying gravity
I think I'll try
Defying gravity
And you can't pull me down! 

~

I'm through accepting limits
'cause someone says they're so
Some things I cannot change
But till I try, I'll never know!
Too long I've been afraid of
Losing love I guess I've lost
Well, if that's love
It comes at much too high a cost! 

~

So if you care to find me
Look to the western sky!
As someone told me lately:
"Ev'ryone deserves the chance to fly!"
And if I'm flying solo
At least I'm flying free
To those who'd ground me
Take a message back from me:
 

Tell them how I am


Defying gravity


 I'm flying high


Defying gravity



27. marraskuuta 2010

Meeting Maria

So I had a pretty wicked evening. Me & Joonas went to a restaurant called Allotria to see Maria Ylipää & Anna-Mari Kähärä performing L. Onerva's poems. The gig was AMAZING. The poems were beautiful, Anna-Mari's compositions fitted the poems perfectly and Maria... Her voice was filled with pure magic.

After the show I decided to be a fangirl and went to talk with Maria. She is such a sweetheart and it was lovely to meet her!
























I'm so happy I could melt

11. marraskuuta 2010

Flight of the magic wand

Yesterday I saw Wicked for the 4th time. Yes, it was once again AMAZING! I still adore Maria Ylipää  (Elphaba) & Anna-Maija Tuokko (Glinda) soooo much... <3

And the funniest thing happened:

Glinda / Anna-Maija was swaying her magic wand during "the catfight scene".

*swoosh swoosh*

Suddenly the wand slipped off from her hand and flew straight into the orchestra pit. Anna-Maija & Maria totally cracked up and the audience started to laugh & cheer loudly. Soon Anna-Maija got her wand back and tried the swaying again.

*swoosh swoosh, without the sound effects*

Anna-Maija: "With the sound effects, please." *grin*

*swoosh swoosh, with the sound effects*

Anna-Maija curtseyed with a smiling face and the audience cheered even louder.

So. Freakin'. Epic.  
:''DDDD


15. lokakuuta 2010

Something old, something new

Pari tuntia sitten kotiuduin Helsingin Kaupunginteatterilta.

Jälleen.

Ei varmasti tarvitse montaakaan kertaa arvata, mitä olin katsomassa.

Wicked = <3

Olimme teatterilla Karoliinan kanssa hyvissä ajoin. 
Siirryttyämme portaat ylös päätin vilkaista illan esityksen näyttelijälistaa. 

Silmäni suurenivat ihmetyksestä.

Maria Ylipään nimi puuttui listasta.

Marian tulisi korvaamaan Raili Ruutu. 

Lievän järkytyksen jälkeen tulimme Karon kanssa siihen lopputulokseen, että pakkohan neidille on antaa mahdollisuus. Elphaban rooli on kuitenkin vaativa ja kaiken lisäksi näytös oli loppuunmyyty. Itse olisin ollut jo vähemmästäkin pyörtymispisteessä.

Esitys alkoi ajallaan. Odottelin hieman epäilevästi Railin saapumista lavalle. Pian neiti sinne ilmestyikin ja ei mennyt kauaakaan, kun huokaisin helpotuksesta. 
  
 Railihan oli LOISTAVA Elphaba!

Raili on upea näyttelijätär, karismaattinen ja omaa todella hienon äänen.
Loput esityksestä menikin sitten normaaleissa merkeissä eli nautin kaikesta täysin rinnoin! Tietenkin odotin Elphaban lauluja mielenkiinnolla ja olin varmasti hieman kriittisempi niitä kohtaan verrattuna aikaisempiin kertoihin, mutta onneksi Raili veti ne kaikki kunnialla kotiin. Hän on täysin samaa tasoa, kuin monien muiden Wicked-produktioiden vaki-Elphabat.

Hmm, voisin varmaan sanoa pari sanaa muustakin näyttelijäkunnasta:

Anna-Maija Tuokko on IHANA. Piste.

Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo

















































Tuukka Leppäsen roolisuoritus Fiyerona iski nyt 3. kerralla enemmän kuin aikaisemmin. Tuukan äänenhallinta on huippuluokkaa, hän osaa tanssia ja vielä näytelläkin. Mikäs sen hienompaa!

Anna-Maija Tuokko, Tuukka Leppänen & Antti Lang / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo



















Ursula Salo esittää todella herkullisesti Madame Morriblea. Ei mitään pahaa sanottavaa!

Ursula Salo / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo










































Loppuaplodien aikana Raili sai suurimmat suosionosoitukset, enkä sitä yhtään ihmettele. Ei voi kuin nostaa hattua neidin ilmiömäiselle suoritukselle! Oli sydäntä lämmittävää katsoa Railin saapumista lavalle useamman kukkakimpun kera yleisön ja muun näyttelijäkaartin hurratessa.

Mahtava ilta siis. Jälleen.

Tietenkin välillä tuli Mariaa ikävä, mutta tiedänpähän nyt tulevaisuuden varalle, että ei tarvitse pelätä täyttä fiaskoa Marian ollessa poissa.

Ai mitä, aionko käydä katsomassa 
Wickedin uudestaan?

Arvatkaa toki vain <3

Otin muuten tällä kertaa pari kuvaa itse salistakin:






































Ihmemaa Ozin kartta. Peittää lavan ennen esitystä, on muuten iso.






































Ison salin ihanat verhot.

Until next time...

1. lokakuuta 2010

You'll be with me like a handprint on my heart...


Sanattomaksi vetää vaihteeksi.
Miten voi olla mahdollista, että Wicked on niin käsittämättömän hyvä?

Maria Ylipää / Elphaba = <3
Anna-Maija Tuokko / Glinda = <3

Jännitettiin Karoliinan kanssa kovasti sitä, että ovatko molemmat neidit varmasti mukana tämänkin päivän esityksessä. Päästyämme teatterille kera Joonaksen juoksin hetimmiten taulun luokse, jossa näkyi illan esityksessä olevien henkilöiden nimet. Huoahdin helpotuksesta, kun spottasin tutut nimikirjaimet, sillä minun on vain niin vaikeaa kuvitella muiden esittävän Elphabaa ja Glindaa.
   
Mutta siis, esitys oli jälleen UPEA. Istuimme vaihteeksi eturivissä ja luulen, että jatkossakin aion aina mahdollisuuden tullessa eturiviin teatterissa mennä. Kaikki on lähietäisyydeltä niin paljon intensiivisempää ja mukaansa tempaavampaa kuin taaempaa katsottuna. Toki vähän kauempaa näkisi esityksen kokonaisuutena, mutta mitä turhia, minä olen aina ollut enemmän kiinnostunut yksityiskohdista.
   
Maria & Anna-Maija ovat IHANIA. Neidit täydentävät toisiaan maagisella tavalla, jota ei voi kuin vain katsoa lumoutuneena. Laulut kuulostivat edelleenkin yhtä mahtavilta kuin 1,5 viikkoa sitten: Suomalainen cast recording olisi unelmieni täyttymys! "Ei Koskaan Enää Hyvää / No Good Deed" aiheutti tällä kertaa suurimmat väristykset. Marian ääni yhdistettynä tähän äärimmäisen  voimakkaaseen kohtaukseen on täyttä taikaa! 

Mukaan teatterilta lähti tällä kertaa mukaan tällaista tavaraa:





















Ensinnäkin kirja Wickedin takaa: Noita - Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot <3

Ja sitten hieman oudompi täyte kokoelmaan, nimittäin Glindan heittämä "Shiz-yliopiston kartta". Heittomerkit siksi, että kuvasta löytyy kyllä yliopiston kampus, mutta ei nyt sentään Shizin alueita ;) Kiitokset Joonakselle, joka ystävällisesti nappasi sen väliajalla minulle ja Karolle!





















Että sellaista. Minulla ja Karolla on suunnitteilla vielä ainakin 2 Wicked-reissua tämän vuoden puolelle, ja jos Wicked pyörii vielä keväälläkin, niin sitten tulee muutama reissu lisää. Rahaa palaa, mutta voisi sitä tyhmempiinkin asioihin niitä tuhlata. Tai näin minä ainakin asian näen :)

21. syyskuuta 2010

WICKED!

On meidät kuin luotu yhteen.

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun pääsin näkemään Helsingin Kaupunginteatterin Wicked-musikaalin.

Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


Oh. My. God.
Paras. Musikaali. Ikinä.

Okei, aloitetaanpas alusta. Saavuimme Karoliinan kanssa Kaupunginteatterille hyvissä ajoin (lue: kerkesimme vahingossa aikaisempaan bussiin). Sitä ennen kävimme kaupassa ja fiilistelimme hetken Tokoinrannassa. Teatterille päädyttyämme napsimme muutaman kuvan ulkona Wicked-julisteiden edessä (arvatkaa vain, kuinka paljon houkutteli napata tuollainen mukaan).



Ja tässä vaiheessa alkoi jo jännittämään.



Sisälle päästyämme veimme ulkovaatteet narikkaan ja siirryimme 2. kerrokseen odottelemaan ovien avautumista. Mukaan tuli napattua Teatteriin-lehti sekä Wicked-käsiohjelma.



Hieman ennen ovien avautumista 3. kerroksesta kuului yhtäkkiä tyttöjen kiljumista. Syy selvisi pian, kun portaiden yläpäähän ilmestyi hämmästyttävästi Darth Vaderia muistuttava sotilas. Sitten vierestämme sujahti hyvinkin ketterästi liikkuva ihmisapina. Hämmennyksen jälkeen tajusin, että tässähän vain lämmitellään yleisöä illan esitystä varten. Siinä sitten kikateltiin Karoliinan kanssa ja katseltiin ihmisten enemmän tai vähemmän järkyttyneitä ilmeitä. Hetken kuluttua ovet aukesivat ja astuimme saliin. Olin jo unohtanut kuinka valtava Kaupunginteatterin lava on. Kankaalle oli heijastettu Ihmemaa Ozin kartta. Paikkamme olivat keskellä eturiviä ja tovin siinä istuttuamme aloimme pohtimaan, että olemmeko oikeasti ainoat eturivin liput ostaneet. Vastaus: Kyllä. Saatiin siitäkin kehitettyä monet naurut illan aikana. Seitsemältä valot sammuivat ja Wicked alkoi. Jo ensihetkistä tiesin, että tätä musikaalia tulisin rakastamaan ja paljon.

Lyhyt juonen selvennys olisi varmasti paikallaan:
Wickedin tarina pohjautuu Gregory Maguiren romaaniin Noita. Siinä kerrotaan ajasta ennen L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -klassikkoromaanin tapahtumia. Wickedin keskipisteessä ovat Elphaba Thropp (Maria Ylipää) sekä Glinda Upland (Anna-Maija Tuokko). Shiz-yliopistossa älykäs vihreäihoinen Elphaba tapaa kauniin ja kunnianhimoisen Glindan, kun heistä tulee huonetoverit. Näin neitien tiet kohtaavat ja läpi musikaalin heidän ystävyytensä kamppailee kovien persoonamuutosten sekä erilaisten ajatusmaailmojen kanssa. Mukaan mahtuu myös Fiyero (Tuukka Leppänen), johon sekä Elphaba että Glinda rakastuvat tulisesti.

Wicked on nuorten naisten kasvukertomus, se on tarina syvästä ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Lopulta erilaisuudesta tulee voimavara, jolla tytöt kestävät ulkoiset paineet.
- Maria Ylipää -

Tämä on hyvin lyhyt selostus juonesta. 
Kunpa vain tietäisitte, mitä kaikkea tarinassa tapahtuu!
Ja seuraavan sanon sydämestäni: Wicked on elämää mullistava kokemus!

Esityskuvat: Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Tapio Vanhatalo

































































































No siis ensinnäkin:

Maria Ylipää / Elphaba









































Maria on suorastaan jumalainen Elphaban roolissa. Ennen esitystä juuri Maria ja Elphaba kiehtoivat minua eniten, ja esityksen jälkeen kiehtovuuskerroin moninkertaistui. Maria näyttelijäntyö on vallan loistavaa ja neidin lauluääni... maagisen kaunis. Täysin Broadway-tasoa, ellei jopa parempaa.

Anna-Maija Tuokko / Glinda




Enpä ole aikoihin seurannut niin ihastuttavaa ja hauskaa näyttelijäntyötä, kuin mitä Anna-Maija Wickedissä tarjosi. Neidin lavakarisma on jotain tajutonta ja lauluäänikin kuin enkelillä. Vieläkin alan hymyilemään, kun muistelen Glindan repliikkejä ja pelkällä kehonkielellä tuotettua komiikkaa.

Maria ja Anna-Maija ovat oikeassa elämässäkin hyviä ystäviä ja se taatusti luo ainutlaatuisen lavakemian neitien välille. Yläkuvan kohtauksessa tuli lyhyt hetki, jolloin Elphaban ja Glindan katseet kohtasivat todella intensiivisesti (eturivi <3). Ajattelin vain, että "aikovatko Elphaba & Glinda suudella." Poskipusu tuli, mutta ei nyt sentään suudelmaa. No, saahan sitä aina toivoa... *huokaus*  ; )

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt























Musiikki

Wickedin musiikki (á la Stephen Schwartz) on jotain niin taianomaista. Musikaalimusiikkia ehdottomasti parhaimmillaan. Ehdoton suosikkini on (ja oli jo ennen esitystä) Painovoimaa Murtamaan (Defying Gravity). Meikäläisen naama oli varmasti näkemisen arvoinen kyseisen laulun aikana. Suu apposen auki ja silmät tuijottivat epäuskoisena lavaa. En ole ikinä nähnyt mitään niin tajunnanräjäyttävää, kuin alla olevan kuvan kohtaus yhdistettynä kyseiseen lauluun.



Uusia suosikkeja tuli esityksen myötä oikein kourallinen, mutta erityismaininnat annan lauluille Tuun Aina Muuttumaan (For Good), jonka aikana kyynelkanavat avautuivat ja kunnolla, sekä Ei Koskaan Enää Hyvää (No Good Deed), joka on Marian esittämänä jotain aivan käsittämätöntä.

Maria Ylipää & Anna-Maija Tuokko / Wicked (Helsingin Kaupunginteatteri) © Henrik Schütt


3 tunnin päästä Wicked sitten loppui. Aplodit olivat suorastaan hurmioituneet. Näyttelijät kävelivät musiikin tahdissa lavalle pienissä ryhmissä, vikana tietenkin Maria ja Anna-Maija käsi kädessä. Siinä vaiheessa yleisö räjähti ja osa nousi seisomaankin (allekirjoittanut mukaan lukien). Ja tulihan sieltä sitten se pusukin lopulta ;) Kumarruskierroksen loputtua poistuimme Karoliinan kanssa salista pökertyneinä ja epämääräisesti mumisten. Tämä ilta oli ollut jotain aivan erityistä enkä vieläkään kunnolla käsitä, mitä oikeasti tapahtui. Sen tiedän, että Wicked on pakko nähdä uudestaan. 

Ainiaaksi asumaan jäät sydämeen.

12. syyskuuta 2010

Tervetuloa, Welcome!

Päätin nyt sitten viimeinkin luoda itselleni ihan ikioman blogin. Pitkään olen sellaisen halunnut perustaa, ja tänä sateisena syyskuun päivänä kyseisen haaveen viimeinkin sain toteutettua.

Nimi "Use Your Illusion And Enter My Dream" ei ole sentään ihan omaa käsialaani, vaan nappasin sen Epican biisistä "The Phantom Agony" (joka on muuten suhteellisen makoisa kipale, kuten on myös itse bändikin). Hieman muunneltu suomennos blogini nimestä voisi olla "Astu harhojesi kautta uneeni". Jokin kyseisessä lauseessa koskettaa tällaista vannoutunutta eskapistia ja unelmoijaa.

Tällä hetkellä pääni on sen verran tyhjä, ettei tekstiä tunnu syntyvän enempää.
Ehkä on siis parempi lopettaa, ennen kuin uupumus yllättää.